Ensin pitää saada isäntäväki hereille; mielellään riehumalla. Sitten kun isäntäväki heräilee, ei mitenkään jaksaisi itse herätä.
Hyvin sujuu täällä; kissarallia, pötköilyä, tihutöitä ja sapuskan kerjäämistä.
"Rexillä on korkeat, aina iloisiin hyppyihin valmiit jalat ja suuret korvat, jotka haluavat kuulla kaiken talossa tapahtuvan. Rexkissojen luonne on vilkas ja rakastava. Niillä on älyä ja selvästi myös huumorintajua. Kun itse jaksaa kujeilla mukana, rexistä on arvaamattomasti iloa perheessä. Ja kun sen erikoiseen ulkonäköönkin on tottunut, muut kissat alkaa näyttää jopa mitättömiltä ja persoonattomilta!" Kissatieto, Pirkko Tuominen 1986